Osallistuin ilmastoareenan kokoukseen 12.12.2013. Tällä kertaa kokouksessa puitiin muun muassa Varsovan tuloksia ja keskusteltiin kahden asteen tavoitteesta ja sopeutumisesta. Vaikka kahdenkin asteen tavoite alkaa käydä pian haastavaksi, kaikki olivat sitä mieltä että siitä on hyvä pitää kiinni. Tuossa oma näkemykseni Varsovan tuloksista.
Kommenttipuheenvuoro
Ilmastoareenaan
Toimin Allianssin ilmastodelegaattina ja osallistuin Varsovan
osapuolineuvotteluihin nuorten edustajana. Nuoret ympäri maailman toivoivat,
että paljon puhuttu kunnianhimo olisi näkynyt myös neuvotteluiden
lopputuloksissa. Toivotusta kunnianhimosta esimerkiksi uuden sopimuksen
tiekartan suhteen jäätiin vielä jonkin matkan päähän, vaikka toki tärkeitä
päätöksiä muun muassa aikataulusta saatiin. Kuitenkin aikataulun
tulkinnanvaraisuus jätti epävarmuuden, ja voimme päätyä tilanteeseen, jossa
joidenkin osapuolten kontribuutiot, panokset, saadaan niin myöhään, ettei
kokonaisuuden ja kokonaisvaikutusten arvioimiselle jää riittävästi tilaa.
Voidaan myös pohtia, kuinka se, että useat maat ilmoittivat
kokouksessa pienentävänsä päästövähennystavoitteitaan tai jäädyttävänsä ne
nykyiselle tasolle, indikoisi kunnianhimoisen sopimuksen syntymistä. Ristiriita
puheiden ja toiminnan välillä on huolestuttava.
Latistavista hetkistä huolimatta Varsovassa tehtiin myös
onnistuneita ja merkittäviä päätöksiä, joita ei tule unohtaa Varsovan tuloksia
punnittaessa. Näihin lukeutuivat muun muassa tropiikin metsäkatoa koskeva
päätöskokonaisuus ja edistyminen rahoituksen saralla.
Onnistumisen hetkiä koettiin myös nuorten kohdalla. Ennen
Varsovaan lähtöä pelkäsin, ettei nuorilla olisi mahdollisuutta vaikuttaa
ilmastoneuvotteluihin, vaikka nuoret ja tulevat sukupolvet tulevat kantamaan
suurimman taakan ilmastonmuutoksen seurauksista. Pidimme neuvotteluissa
vahvasti esillä sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja lopulta monet
osapuolet päätyivät kannattamaan sen huomioimista tulevassa
ilmastosopimuksessa. Perinteisen menneeseen katsomisen ja sormella osoittelun
sijaan ilmastopolitiikassa tarvitaan kaikkia yhdistäviä, ei erottavia,
elementtejä.
Lisäksi saimme luonnostekstiin myös maininnan tulevista
sukupolvista ja tähän mennessä lähes 70 maata ovat allekirjoittaneet nuorten
deklaraation sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Tällaiset, jollakin
mittapuulla ehkä pienet, etapit ovat merkittävässä roolissa muun muassa nuorten
osallisuuden lisäämisessä. Tällaiset etapit myös kannustavat nuoria ottamaan
vastuuta ilmastonmuutoksesta ja lisäävät jatkuvuutta ilmastonmuutoksen
torjunnassa.
Kuten Varsovassa moneen otteeseen kuultiin, niin sanotut
kotiläksyt tulee tehdä huolella. Tämä koskee myös meitä. Viime viikolla
uutisoitiin, että Suomessa tammi-syyskuussa kivihiilen kulutus kasvoi 47
prosenttia edellisvuodesta. Loppupeleissä tärkeintä ei ole se, mitä
ilmastokokouksissa teemme, vaan se mitä sieltä tuomme kotiin ja miten
todellisuudessa toimimme. Ja tuskin kukaan on eri mieltä siitä, että myös me
voisimme toimia paljon paremmin.