torstai 12. joulukuuta 2013

Ilmastoareena

Osallistuin ilmastoareenan kokoukseen 12.12.2013. Tällä kertaa kokouksessa puitiin muun muassa Varsovan tuloksia ja keskusteltiin kahden asteen tavoitteesta ja sopeutumisesta. Vaikka kahdenkin asteen tavoite alkaa käydä pian haastavaksi, kaikki olivat sitä mieltä että siitä on hyvä pitää kiinni. Tuossa oma näkemykseni Varsovan tuloksista.


Kommenttipuheenvuoro Ilmastoareenaan


Toimin Allianssin ilmastodelegaattina ja osallistuin Varsovan osapuolineuvotteluihin nuorten edustajana. Nuoret ympäri maailman toivoivat, että paljon puhuttu kunnianhimo olisi näkynyt myös neuvotteluiden lopputuloksissa. Toivotusta kunnianhimosta esimerkiksi uuden sopimuksen tiekartan suhteen jäätiin vielä jonkin matkan päähän, vaikka toki tärkeitä päätöksiä muun muassa aikataulusta saatiin. Kuitenkin aikataulun tulkinnanvaraisuus jätti epävarmuuden, ja voimme päätyä tilanteeseen, jossa joidenkin osapuolten kontribuutiot, panokset, saadaan niin myöhään, ettei kokonaisuuden ja kokonaisvaikutusten arvioimiselle jää riittävästi tilaa.

Voidaan myös pohtia, kuinka se, että useat maat ilmoittivat kokouksessa pienentävänsä päästövähennystavoitteitaan tai jäädyttävänsä ne nykyiselle tasolle, indikoisi kunnianhimoisen sopimuksen syntymistä. Ristiriita puheiden ja toiminnan välillä on huolestuttava.

Latistavista hetkistä huolimatta Varsovassa tehtiin myös onnistuneita ja merkittäviä päätöksiä, joita ei tule unohtaa Varsovan tuloksia punnittaessa. Näihin lukeutuivat muun muassa tropiikin metsäkatoa koskeva päätöskokonaisuus ja edistyminen rahoituksen saralla.

Onnistumisen hetkiä koettiin myös nuorten kohdalla. Ennen Varsovaan lähtöä pelkäsin, ettei nuorilla olisi mahdollisuutta vaikuttaa ilmastoneuvotteluihin, vaikka nuoret ja tulevat sukupolvet tulevat kantamaan suurimman taakan ilmastonmuutoksen seurauksista. Pidimme neuvotteluissa vahvasti esillä sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja lopulta monet osapuolet päätyivät kannattamaan sen huomioimista tulevassa ilmastosopimuksessa. Perinteisen menneeseen katsomisen ja sormella osoittelun sijaan ilmastopolitiikassa tarvitaan kaikkia yhdistäviä, ei erottavia, elementtejä.  

Lisäksi saimme luonnostekstiin myös maininnan tulevista sukupolvista ja tähän mennessä lähes 70 maata ovat allekirjoittaneet nuorten deklaraation sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Tällaiset, jollakin mittapuulla ehkä pienet, etapit ovat merkittävässä roolissa muun muassa nuorten osallisuuden lisäämisessä. Tällaiset etapit myös kannustavat nuoria ottamaan vastuuta ilmastonmuutoksesta ja lisäävät jatkuvuutta ilmastonmuutoksen torjunnassa.


Kuten Varsovassa moneen otteeseen kuultiin, niin sanotut kotiläksyt tulee tehdä huolella. Tämä koskee myös meitä. Viime viikolla uutisoitiin, että Suomessa tammi-syyskuussa kivihiilen kulutus kasvoi 47 prosenttia edellisvuodesta. Loppupeleissä tärkeintä ei ole se, mitä ilmastokokouksissa teemme, vaan se mitä sieltä tuomme kotiin ja miten todellisuudessa toimimme. Ja tuskin kukaan on eri mieltä siitä, että myös me voisimme toimia paljon paremmin.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Varsovan jälkeen

Astuin eilen illalla Varsovan jalkapallostadionilta ulos viimeisen kerran, kovin ristiriitaisissa tunnelmissa. Juuri päättyneet neuvottelut eivät huokuneet kunnianhimoa ja suurta tahtoa taistella ilmastonmuutosta vastaan, lähinnä vastuunpakoilua.


Kunnianhimoa vesitettiin muuttamalla sitoumukset (commitment) päästötoimiksi (contribution). Aikatauluista väiteltiin aina loppuun asti. Lopulta päätettiin, että osapuolten tulee ilmoittaa toimistaan hyvissä ajoin, viimeistään 2015 alkupuolella. Euroopan Unioni linjasi Varsovaan tullessa, että kaikilta tulisi saada sitoumukset jo vuoden 2014 aikana. Surullinen tosiasia on, että kaikki maat eivät ole ollenkaan edes halukkaita antamaan minkäänlaisia lupauksia. Esimerkiksi Saudi Arabia totesi, että heidän ei tarvitse osallistua näihin talkoisiin sitoumuksilla. Teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välinen jännite varjosti koko neuvotteluja.


Pettyneestä olotilasta huolimatta en kokenut lähteväni Varsovasta tyhjin käsin. Saimmehan trooppisten sademetsien suojelun ohjelman ja esimerkiksi sopeutumisrahasto sai yhteensä 100 miljoonaa dollaria. Lisäksi nuorten vaatima tulevien sukupolvien huomioiminen päätyi viimeiseen uutta sopimusta käsittelevään tekstiin. Kolumbian pääneuvottelija totesi, että voimme olla ylpeitä itsestämme, sillä se oli ainut asiakohta, jota kukaan ei vastustanut. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että tulevaa ilmastosopimusta ei tule rakentaa ainoastaan riitoja aiheuttavien historiallisten lähtökohtien varaan. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana on jo nähty syyttelyä ja osoittelua, eikä se ole ollut erityisen tuloksellista.

Lisäksi loimme Varsovan deklaraation sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja ilmastonmuutoksesta (Warsaw Declaration on Intergenerational Equity and Climate Change) ja sen on allekirjoittanut yli 70 maata ja lisää allekirjoituksia tulee koko ajan.


Ilmastoneuvotteluiden läheltä seuraaminen opetti erittäin paljon maailmanpolitiikan kiemuroista. Kahden sadan omia etujaan ajavan toimijan välillä on mahdoton edes kuvitella nopeita ja progressiivisia päätöksiä tehtävän. Tämä on sääli, sillä ilmastonmuutoksen kohdalla ei ole ikuisuutta aikaa etsiä kompromisseja. Kaikilta tuntui unohtuvan konferenssin aikana, että emme suinkaan olleet siellä itsemme takia. On epäkunnioittavaa ajatella, että ainoastaan ihmisten tarpeilla on merkitystä. Viime kädessä luontomme hyvinvointi määrittelee mitä voimme edes elämältä pyytää.

En aio lannistua, vaan jatkaa eteenpäin entistä vahvempana. Loppupeleissä tärkeintä ei ole se, mitä ilmastoneuvotteluissa tehdään, vaan se mitä sieltä viedään kotiin. Jokaisen tulee asettaa kansallisiin toimijoihin muutospaineita. Nyt maiden tulee keskittyä kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan, aluetason muutoksiin, uusiin energiaratkaisuihin, yhdyskuntarakenteiden kehittelyyn ja ilmastonmuutosta koskevan tietoisuuden lisäämiseen. Kuten Varsovassa usein toistettiin, ensin on tehtävä kotiläksynsä, jotta voi mennä seuraavalle tasolle.


Emme menettäneet toivoa ja intoa viime metreilläkään. :)


Hannele

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Nuorten ääni on kuultu!

Ministeritason viikko alkoi vilkkaissa tunnelmissa. Maanantaina tapasimme Inteq-työryhmän kanssa EU:n ilmastokomissaari Connie Hedegaardia ja keskustelimme neuvotteluiden muutamista pääkysymyksistä. Hedegaard painotti, että neuvotteluissa tulee keskittyä ei ainoastaan teknisiin yksityiskohtiin mutta ennen kaikkea taloudellisiin lähtökohtiin. Lisäksi hän painotti EU:n kantaa, että uuden ilmastosopimuksen sitoumukset tulisi ehdottomasti saada vuoden 2014 aikana. Kysyimme hänen kantaansa myös Inteq-aloitteeseeemme ja saimme rohkaisevaa palautetta.


Rohkaiseva palaute oli tosiaan tarpeen, sillä loppuviikosta olin jo hieman epäluuloinen koko periaatteen etenemisestä. Olimme lähestyneet jo lähestulkoon kaikkia osapuolia ja keskustelleet eri neuvottelijoiden kanssa intergenerational equityn sisällöstä, operationalisoinnista ja tulevaisuudesta. Suurin osa eri maista tuki ehdottomasti aloitettamme, mutta epäröivät toimia asian eteen. Tämä on täysin ymmärrettävää, kun on kysymys verrattain uudesta konseptista ja osapuolien agendalla jo muutenkin paljon käsiteltäviä asioita. Kuitenkin Tanskan neuvottelija muistutti, että teemme jo nyt tärkeää työtä välittämällä tietoa sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja muistuttamalla ettei historiallisista päästöistä riitelemällä saavuteta kovin vahvaa perustaa tulevalle ilmastosopimukselle.


Silti olin hieman siipi maassa. Kunnes alkoi tapahtua ja rytinällä. Kysyin eilen korkean tason avajaisissa vieressäni istuvalta iäkkäämmältä naiselta, miten tässä järjestelmässä voi olla kyynistymättä. Olin huomannut päätöksenteon hitauden ja erimielisyyttä eri tahojen välillä. Lisäksi muun muassa Australian ja Japanin päästövähennystavoitteet todella latistivat tunnelman. Hän kehoitti minua keskittymään johonkin tiettyyn ja antamaan sille kaikkeni.


Kerroin antaneeni kuta kuinkin kaikkeni inteqille. Hän katsoi minua silmiin ja totesi:”Me tänä aamuna allekirjoitimme Mary Robinson säätiön ministeritapaamisessa kannanottonne ja voin todeta, että teillä on toivoa.”


Mykistyin. En todellakaan tiennyt hänen kuuluvan kyseiseen säätiöön. Tänään tapasimme muutaman nuoren kanssa Mary Robinsonin ja hän sanoi vievänsä lausuntomme eteenpäin ja rohkaisevansa osapuolia edistämään inteqiä. Samaan aikaan ADP-raiteessa jo tapahtui. Gambia (LDC), Kolumbia (AILAC), Meksiko ja Bangladesh nostivat neuvottelupöydälle sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden ja totesivat että se tulisi myös huomioida uudessa sopimuksessa.


En ollut uskoa tätä. Tämä on ollut aivan uskomaton päivä, enkä voi edes sanoin kuvailla hämmennykseni määrää. Asioita, joista en uskaltanut eilen vielä edes unelmoida, on viety tänään kertaheitolla eteenpäin. Tästä on vielä totta kai pitkä matka uuteen sopimukseen ja koko periaatteen sisällyttämiseen. Mutta kaikkein tärkein on tapahtunut - keskustelu on avattu.


Nuorten ääni on nyt oikeasti saatu kuuluviin! Kova työ palkitaan, tällä kertaa jopa yllättävän nopeasti ottaen huomioon YK-prosessien luonteen. :)

Hannele

#inteq #winningforthefuture

torstai 14. marraskuuta 2013

COP-omena liian iso pala purtavaksi?

Ilmastoneuvottelujen alkamisesta lähtien päivät ovat olleet yhtä juoksemista paikasta toiseen. Durbanin toimintaohjelma (ADP) alkoi tiistaina, se on erittäin merkittävä osa neuvotteluja. Kioton pöytäkirja ei enää kata juuri ollenkaan päästöjä, sillä moni osapuoli on jättäytynyt sopimuksesta pois matkan varrella. Uutta sopimusta ajatellen on saatava jotain selkeitä suuntaviivoja jo täällä, eikä alku ole sinänsä ollut niin lupaava. Australia vaati puheenvuorossaan ADP-raiteessa muilta mailta vahvempia sitoumuksia ja lupauksia, mutta ilmoitti itse juuri sitä edeltävänä päivänä laskea omia päästövähennystavoitteitaan. Japani ilmoittaa huomenna omat tavoitteensa, ja siitä on liikunut käytävillä ikäviä huhuja, että päätös olisi huonompaan suuntaan.Vahingot ja menetykset ovat myös olleet kovan keskustelun alla. Kehitysmaat vaativat vahvoja institutionaalisia ratkaisuja, mutta kehittyneet maat vaikuttavat nihkeiltä asian suhteen. Kehitysmaiden vaatimuksiin on vaikea vastata kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. 

COP-omenat huvittavat ihmisiä - turhaa brändäystä?



ADP-raiteessa samanmielisten ryhmä on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Samanmielisten ryhmä koostuu osapuolista, jotka usein blokkaavat päätökset. Näitä maita ovat muun muassa Kiina, Intia, Egypti, Syyria, Vietnam ja Indonesia. Tasapuolisuudesta keskusteltaessa eri osapuolilla on erittäin erilaisia käsityksiä siitä, miten pitkälle historiassa tulisi mennä päästöjen ja taakanjaon kanssa. Samanmielisten mielestä päästöjä tulisi tarkastella pitkälle historiaan, kun taas monet muut ovat sitä mieltä että esimerkiksi ilmastosopimuksen alkamisajankohta 1992 olisi paljon kohtuullisempi. Kysymys on erittäin arvolatautunut. Voimmeko syyttää menneitä sukupolvia heidän teoistaan, jos he eivät tienneet ilmastonmuutoksesta? Kysymys on erittäin vaikea. Tasapuolisuus on kuitenkin välähdellyt useiden puheissa ja siitä tullaan varmasti keskustelemaan erittäin tiuhaan. 

Tästä pääsemmekin omaan lempiaiheeseeni, inteqiin. Me nuoret haluamme tuoda jumiutuneelle keskustelulle uuden ulottuvuuden nostamalla uudeksi pääpainoksi tulevat sukupolvet. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy tehdä kaikkemme nyt taataksemme tuleville sukupolville yhtä hyvät ellei paremmat elinolosuhteet. Täten voimme lisätä aidosti kunnianhimoa uudessa ilmastosopimuksessa, kun emme jää taistelemaan vain menneistä päästöistä. Inteq ei tietenkään ole paikkaamassa tasapuolisuutta, ainoastaan tuomassa uuden näkökulman, joka haastaa rohkeampiin ja kunnianhimoisempiin toimiin. 

Olemme esittelleet sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden periaatteen nyt jo noin viidelle kymmenelle valtiolle ja vastaanotto on ollut suurimmalta osin erittäin myönteinen. Nyt suurin tavoitteemme on saada se mainituksi COP19 outcome -dokumentissa. Toivomme maiden mainitsevan inteqin puheissaan, jotta keskustelu aiheesta heräisi. Toki joillekin aihe voi olla hieman epämieluisa, sillä he kokevat historialliset päästöt tärkeimmäksi lähestymistavaksi. 

Tänään tapasimme Puolan ministeriöstä Beata Jaczewskan ja esittelimme hänelle inteqiä. Hän oli erittäin positiivinen sen suhteen, vaikkei Puola COP-presidenttinä voikaan ottaa vahvasti kantaa osapuolten toimintoihin. Kuitenkin hän puhui avajaistilaisuudessa sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, mikä oli todella hieno asia. Myös IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachauri otti vahvasti tulevat sukupolvet esille puheessaan. Suunta on siis oikea. 

Tiimistämme Tim kertoo Beatalle diskonttauksesta.


Tänään järjestimme myös nuorten ja tulevien sukupolvien päivän kunniaksi tempauksen, jossa halusimme osoittaa, että kaikilla ei ole ääntä päätöksenteossa mukana. Tämä herätti paljon keskustelua ja Puola toivoo meidän järjestävän sen uudelleen, jotta heidän ympäristöministerinsä Marcin Korolecin pääsee näkemään sen. :) Lisäksi lähestyimme tänään Cartagena Dialogue -ryhmää kirjeellämme ennen heidän kokoustaan. He ovat edistyksellinen ryhmä, joka koostuu 42 maasta. He toivovat kunnianhimoisia päätöksiä ja tekevät neuvottelijoille uutta sopimusta koskien oman esityksensä. Tulevien sukupolvien päivänä järjestettiin myös nuorten kyselytunti, jossa muun muassa UNFCCC:n pääsihteeri Christiana Figueres vastasi nuorten kysymyksiin. Oheisesta linkistä voitte lukea tarkemmin kyselytunnin kulusta.


Christiana Figueres totesi, ettei ilmastonmuutosta ratkaista yhdessä yössä.


Kaiken kaikkiaan kiirettä on siis pitänyt. Jokainen päivä on erilainen, ja viime metreilläkin aikataulut voivat muuttua. Kuitenkin muista nuorista saa paljon voimaa ja intoa jaksaa pitkiäkin päiviä. 

Hannele



tiistai 12. marraskuuta 2013

Ensimmäinen päivä ilmastoneuvotteluissa

Ensimmäinen päivä Varsovan ilmastoneuvotteluissa oli juuri sellainen kuin odotinkin: intensiivinen, hektinen ja monipuolinen. Päivä alkoi YOUNGOn kokouksella aamukahdeksalta. Meillä on joka päivä samaan aikaan tunnin mittainen kokous, jossa käsittelemme, missä kukin työryhmä etenee, mitä on tapahtunut ja mitä kyseiseltä päivältä on odotettavissa. Ensimmäisessä kokouksessa sovimme työryhmistä, niiden kokoontumisista ja tulevista kannanotoista. Eri työryhmät järjestävät kannanottoja pitkin neuvotteluja. 



Kokouksen jälkeen Inteq-ryhmä kokousti työstäen seuraavan päivän puhetta. Saimme pitää Durbanin toimintaohjelman neuvotteluraiteen avajaissessiossa puheen.Työryhmä kokousti myös iltapäivällä. Itse avajaiset alkoivat kymmeneltä. Avajaisten koskettavin hetki oli ehdottomasti Filippiinien pääneuvottelija Yeb Sanon puhe, jossa hän nosti esiin Filippiinien viime aikaisen katastrofitilanteen. Hän vaati neuvotteluilta konkreettisia tuloksia kansainvälisen mekanismin synnyttämiseksi vahinkojen ja menetysten saralla neuvotteleville. Lopulta hän julisti olevansa nälkälakossa niin kauan kunnes tuloksia saavutetaan. Tämä erittäin äärimmäinen päätös on herättänyt paljon tunteita ja monet ovat ryhtyneet myös tukemaan Sanoa myötälakolla. 



Toivon todella, että neuvotteluissa päästään konkreettisiin tuloksiin. Konkreettisten tulosten tulee olla selkeitä sitoumuksia eri valtioilta siitä, mihin ne ovat valmiita ryhtymään saadaksemme uuden ja kunnianhimoisen ilmastosopimuksen vuonna 2015. Tämä ei todellakaan ole helppoa, vaikka suurin osa tahtoo uudelta sopimukselta paljon. Varsova ei ole välipysäkki, vaan erityisen merkittävä mahdollisuus ladata luottamusta uuden sopimuksen suhteen. 

Avajaiset loivat neuvotteluille odotuksia, mutta vasta suljettujen ovien sisällä paljastuu maiden todellinen tahto ja sen mahdollinen horjuminen. Näin ollen maanantaina olin erittäin ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta näin paljon rohkeutta ja valmiutta uuteen, mutta samalla pelkäsin kuulemieni puheiden olevan lopulta vain katteettomia lupauksia. Vastauksen saanen viimeistään neuvottelujen päättyessä. 


Hektinen päiväni päättyi delegaatioiden vastaanottoon, jossa Christiana Figueres kehoitti kaikkia lepäämään ensimmäisenä iltana vielä kun se oli mahdollista. Univajetta on tosiaan jo nyt havaittavissa, mutta se on sen arvoista, jos sillä voidaan saavuttaa jotain. 

Hannele


perjantai 8. marraskuuta 2013

Ei varaa uskonpuutteeseen

Istun parinkymmenen nuoren joukossa ja meiltä kysytään, mikä tähän nuorten konferenssiin osallistumisen lisäarvo oikein on. Kysymys on erittäin hyvä. Ja siihen on lukuisia vastauksia.

Ensimmäiset kaksi päivää Varsovassa Power Shift CEE ja COY9-tapahtumassa ovat olleet todella intensiiviset. Yli kolme sataa nuorta ympäri maailmaa. Joka päivä on lukuisia eri työpajoja useaan otteeseen, pienryhmätapaamisia, toiminnallisten osuuksien suunnittelua.. Itselleni ehkä tärkeintä on ollut huomata, kuinka moni työskentelee samojen aiheiden parissa. Lukuisat nuoret haluavat sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden (inteq) tulevaan Durbanin toimintaohjelmaan (ADP). Tänään osallistuin kahteen inteqiä käsittelevään työpajaan, jossa keskustelimme periaatteen sisällöstä ja miten haluamme neuvotteluissa työstää periaatteen sisällyttämistä ADP-dokumenttiin. Monien maiden neuvottelijat ovat jo osoittaneet myönteistä suhtautumista esitykseemme. Toivon syvästi, että saisimme periaatteen ohjelmaan jo tänä vuonna. 



Tasapuolisuudesta puhutaan usein valtioiden välisessä kontekstissa. Kuka on vastuussa mistäkin ja kenen tulisi hyvittää minkäkin verran? Vaikka tasapuolisuus valtioiden välillä on äärimmäisen tärkeä tematiikka, sen ei tule alleviivata koko keskustelua. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus voi antaa perustan koko ilmastosopimukselle. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin saada aikaan kattava ilmastosopimus. Sukupolvien välisellä oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan niin menneiden, nykyisten kuin tulevien sukupolvien suhdetta toisiinsa ja niiden roolia ilmastosopimuksessa. Vaikka saisimme päästöt jyrkkään laskuun välittömästi, ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset jatkuisivat silti ja näkyisivät eniten meitä seuraavien elämässä. Mitä haluamme siis jättää jälkeemme? 

Minulle tämä päivä todella osoitti, mikä tämän tapahtuman todellinen lisäarvo on. Se, että monet saman aiheen parissa työskentelvät nuoret kohtaavat toisensa, antaa itsessään valtavaa motivaatio tehdä entistä enemmän. Huolemme on yhteinen, vaikka tulemme eri puolilta maapalloa. Meidän on tärkeä olla neuvotteluissa läsnä, jotta pidämme huolen että meitä kiinnostavia aiheita pidetään esillä ja niistä keskustellaan. Lisäksi meidän täytyy viedä ne kotiimme ja huolehtia että dialogi ei pääty COPiin. Todellinen vaikuttaminen tapahtuu meidän jokaisen elämässä. 



Inteqin lisäksi osallistuin työpajoihin, jotka käsittelivät hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n raporttia ja strategiatyöskentelyä neuvotteluissa. Meillä ei ole ollut koskaan ennen niin suurta varmuutta ihmisen roolista ilmastonmuutoksessa kuin nyt. Noin 97 prosenttia ilmastotieteilijöistä on vakuuttuneita siitä, että ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttamaa. Tämän pitäisi edistää neuvotteluja, sillä ei pitäisi olla epäselvää että kunnianhimoa tulee lisätä. Mitä voimme tehdä jo ennen vuotta 2020, jolloin uuden sopimuksen on tarkoitus astua voimaan? 

Olen yhtä aikaa innostunut ja myös hieman pelokas tulevan suhteen. Monet toteavat, että tämä voi olla merkittävä askel kohti uutta sopimusta ja monet kokeneet pelkäävät suurten odotusten jäävän jälleen täyttymättä. En halua menettää toivoa, haluan vaatia enemmän ja meidän kaikkien pitäisi vaatia enemmän tulevien sukupolvien nimissä. Jos kaikki haluavat jättää jälkeensä samanlaisen tai jopa paremman maailman, voimme sanoa välittäneemme oikeasti. Aion mennä osapuolineuvotteluihin avoimin mielin - uskonpuute ei ole edes vaihtoehto. 

Hannele

tiistai 5. marraskuuta 2013

Puheenvuoro valtuuskunnan kokouksessa 5.11.

Puolaan lähtevä valtuuskunta kokoontui 5.11. Kävimme läpi käytännön asioita sekä keskustelimme neuvotteluiden odotuksista, toiveista ja kipupisteistäkin. Minua ja muutamaa edustajaa pyydettiin valmistamaan tilaisuuteen puheenvuoro jostakin meitä kiinnostavasta aiheesta. Päätin tietysti puhua nuorten näkökulmasta. :) Tuossa puheenvuoroni. Ministeri Niinistö kommentoi, että hän on täysin samaa mieltä. 

Kommenttipuheenvuoro valtuuskunnan kokoukseen


Olen Hannele Tulkki ja toimin Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin ilmastodelegaattina 2013–2014. Ilmastodelegaattina tärkein tehtäväni on lisätä nuorten osallistumismahdollisuuksia sekä edistää nuorten äänen kuulumista ilmastonmuutokseen liittyvässä päätöksenteossa. Aluksi haluan kiittää hienosta mahdollisuudesta saada osallistua Varsovan ilmastoneuvotteluihin osana Suomen valtuuskuntaa.

Haluan tuoda esille nuorten näkökulman ilmastoneuvotteluihin, ja haluan muistuttaa, että myös nuorilla on paikkansa ilmastonmuutoksesta käytävässä keskustelussa ja päätöksenteossa – ei ainoastaan sivustakatsojina vaan aktiivisina toimijoina, joilla on tuoreita ideoita, rohkeutta ja tahtoa.

Kaikki meistä ovat tietoisia siitä, että olemme jo nyt myöhässä toimissamme ilmastonmuutostaistelussa, vaikka meillä on ollut keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi jo pitkään. Poliittisen tahdon löytyminen on yllättävän haastavaa, vaikka ilmastonmuutos on jokaiselle yhteinen uhka. Toimimme nyt kuinka ripeästi tahansa, emme voi välttyä ilmastonmuutoksen negatiivisilta vaikutuksilta tulevien sukupolvien elämässä. Täten tulevaisuuden päättäjien ja kansalaisten harteille tulee jäämään joka tapauksessa suurin taakka. Tämä tulisi tiedostaa jatkuvasti, jotta muistaisimme toimia ripeämmin, päättäväisemmin ja määrätietoisemmin tarvittavien päästövähennysten saavuttamiseksi. Kukapa meistä haluaisi jättää liian suurta taakkaa meitä seuraavien kannettavaksi?

Ministeri Niinistö nosti esiin COP-seminaarissa viikko sitten tasapuolisuuden merkityksen osana uutta sopimusta. Keskusteltaessa oikeudenmukaisuudesta ja taakanjaosta osana 2015 ilmastosopimusta tulisi ottaa huomioon myös sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Sisällyttämällä Intergenerational Equityn periaatteen Durbanin toimintaohjelmaan ja viralliseen COP-asiakirjaan voimme varmistaa, että myös sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta edistetään. Samalla edistämme nuorten osallisuutta sekä kehittyvissä että kehittyneissä maissa.


Kuten ministeri Niinistö mainitsi jo kyseisessä seminaarissa, nykyiset päästövähennyslupaukset eivät riitä 2 asteen tavoitteen saavuttamiseen. Mikäli päästöt jatkuvat nykytahtia vielä vuosikymmenen, kahden asteen tavoite on mahdoton. Tarvitaan enemmän sitovia ja vakavia lupauksia päästöjen vähentämisen, ilmastorahoituksen ja sopeutumisen osalta. Kaikkien maiden tulisi omien sitoumustensa lisäksi vaatia myös muilta näitä sitoumuksia, jotta laaja, sitova ja kunnianhimoinen sopimus syntyisi. Ainoastaan luopumalla itsekkäistä intresseistämme voimme saavuttaa uuden ilmastosopimuksen ja taata paremman tulevaisuuden meitä seuraaville.